parisuhteesta

lyhyehkössä parisuhteessani oon huomannut, että parisuhteessa olo on vähän niinkuin olisi ulkomailla. ulkomailla ollessa kun oppii paitsi uudesta kulttuurista myös omastaan ihan eri tavalla kuin kotimaassa. sitä tulee kiinnittäneeksi ihan eri asioihin huomiota. samalla tavalla mä oon oppinut itsestäni ihan uusia asioita parisuhteessa. itse asiassa munhan pitäisi oppia kaksinkerroin, sillä oonhan mä sekä parisuhteessa että ulkomailla.

heti aluksi huomasin tuntevani itseni todella helposti poissuljetuks. mä haluan olla paikalla, kokea kaiken. tai sitten poissaolon täytyy olla mun oma päätös. sitten tietysti analysoin syitä ja seurauksia. muistan kerrankin, kun lapsena menin omilla synttärijuhlillani piiloon kavereita vain testatakseni, kuinka kauan niillä kestää huomata mun poissaoloni. kesti kauemmin kuin mitä mä jaksoin olla piilossa. tai siis kyllähän ne huomasi, etten ollut paikalla, olettivat mun menneen vessaan. uskoisin.

toinen lapsellinen piirre on, että haluan, mitä toisellakin on. ja mikä säälittävintä, tää koskee pääasiassa elintarvikkeita. jos harald ostaa itselleen karkkia, täytyy munkin saada omia karkkeja. ja jos se kehtaakin laittaa kokiksen ostoskärryihin mun huomaamatta...

lisäksi oon huomannu olevani todella huolissani. ennen naureskelin muille, nyt en todellakaan enää. pienenä oli pelottavaa olla yksin kotona illalla: sängyn alla saattoi olla mörköjä, peilissä näkyä kummituksia. en muuten vieläkään uskalla katsoa peileihin ollessani yksin pimeässä asunnossa. pahinta on tietysti, että itsensä pelottelu on niin helppoa kun tietää, mitä pelkää. no, nyt mulla on toinenkin henkilö, jonka puolesta pelätä. harald tuli tässä muutama päivä sitten kaksi tuntia tavallista myöhemmin töistä kotiin. ekaks koitin olla urhea ja järkevä: se on varmastikin joutunut jäämään pidemmäksi aikaa. sitä ei kestänyt kauan. olishan se soittanut. sitten: se on joutunu auto-onnettomuuteen (ikivihreä) tai sen mummolle tai äidille on tapahtunut jotain kamalaa (toimii myös hyvin). lopulta kaikista järkevin selitys tuntuu olevan se, että se ei tahdo tulla kotiin, koska se on hermostunu muhun. niinpä siis vietin kaksi tuntia pohtien näitä vaihtoehtoja. kun herra sitten suvaitsi palata (oli käynyt korjaamassa äitinsä nettiyhteyden ja lenkillä), olin jo täysi hermoraunio.