excitement, disappoinment and old pictures

excitement:

today is the registration for all german courses. my hands were shaking already ten minutes before my first registration attempt. 11.59 I updated the site several times, but was still way too slow: from 30 places for the course I got place number 65. again I can only write to the professor ("I'm ERASMUS student, doing ERASMUS, maybe you can find a place for a motivated ERASMUS student") and hope for the best.

disappointment:

harald told me that there's an open lift at NIG, one of the university buildings. I mean that kind of a lift that you can see in old films, they go constantly up and down and people hop on and off while the lift moves. well, I added the lift to my "to do, to see"-list only to find out that the lift is gone. if anyone knows where I can find one, please let me know!

old pictures:

before lindy hop
the first ladybug of the year

six months in vienna!

six months ago I landed at the airport of vienna. a lot has happened after that, but I still can't really believe that I've been here already for half a year. I don't know whether I manage to stay for another six months, but I'll certainly try.

I've booked us a table at the great portuguese restaurant, senhor vinho. I've already been there once and I'm sure I want to go there later at least once again, just to test my portuguese skills after the basic course.

good holiday week

this was a great holiday week. on monday I took harald to try lindy hop. it was okay, not as much fun as I expected, though.

on tuesday I went to the radio house to bring a present to one of the employees from a friend from finland. I also finally managed to get me a vorteilscard and started to plan a day trip right away. in the evening I met nina at down under. she has played icehockey with my brother, studied german in vaasa and is now here to work and play icehockey. we chatted quite a while and when she left, I changed to the next table to meet new erasmus students. I was very happy to have chosen that table as everyone was speaking german. later on samara joined us and we stayed until the bar closed.

wednesday was our lidl-day. once a week we drive to lidl to shop for the week and save quite a lot. this time harald's mum and granny came along and afterwards we had some coffee at granny's.

on thursday I had invited some friends for dinner. harald cooked for us (delicious, once again) and christian made his special drinks with the minttu my mum brought in october. it was a really nice evening, although everyone left quite early in order to catch the last bus.

on friday I finally started working on my proseminar-arbeit and in the evening I had my dance course. this time I was rather frustrated as we didn't seem to make any progress. the lesson lasts 1,5 hours and all we did was repeat the things we had learned the last time. well, we also learned one new step, but it was only an easier version of what we had learned earlier.

yesterday I wrote three pages more and spent the rest of the day and evening watching the second season of so you think you can dance.

today I needed to get out. it's 18 degrees, the sun is shining. I walked to schönbrunn and on the way there I saw the first ladybug this year. the summer is coming!

damn holidays

I really don't know myself very well. I've been looking forward to february (the holiday month) since christmas holidays or so, but now... I'm so bored.

I should write my proseminararbeit, I'm on page 5 (10 more to go), but I lack all motivation. I need something to keep me going and to give me the energy for writing.

but it's not easy. all my friends are either back home or on holiday at home. I must start doing more things on my own again. maybe I'll finally buy a vorteilscard that gives me 50% discount on trains and start to explore austria.

I know I shouldn't say this outloud, but I'm really happy the new courses at the university begin in two weeks! I want to be productive again!

so you think you can dance

aloitin eilen tanssitunnit.

vertailin tietysti ekaks kaks viikkoa eri tanssikoulujen tarjontaa, enkä ollut tyytyväinen oikein mihinkään. kaikki tunnit oli joko maanantaina tai keskiviikkona puoli yhdeksästä kymmeneen. sen verran hyvin tunnen kuitenkin itseni, että tiedän olevani liian väsynyt lähtemään minnekään kahdeksalta illalla koulupäivänä. varsinkaan, kun tiistaisin ja torstaisin täytyy herätä tosi aikaisin (saaralle: ei tosin niin aikaisin kuin sun - mutta opiskelijamielessä), jos pääsen portugalin alkeiskurssille. lisäks kaikki koulut tuntui olevan tyhmän matkan päässä. sitten tärppäsi. tanssikoulu kopetzky järjestää 20 iltaa kestävän tanssikurssin sinkuille (eli tanssimaan pääsee ilman omaa pariakin) perjantai-iltaisin. perjantaisin mulla ei pitäis olla koulua ja lauantaina saa nukkua pitkään. lisäks pääsen yhdellä bussilla melkein ovelta ovelle.

eilen mulla oli koko päivän perhosia vatsassa - sama tunne kuin aina ekana koulupäivänä. tanssikoulu on ihan ostoskatu mariahilferstrassen lähellä, vanhan rakennuksen toisessa kerroksessa (tai no, wienin mittapuussa talo on suht uusi ja kerroskin on parterre). en ollut uskoa silmiäni, kun astuin sisään. tanssikoulu on yhtä tunkkainen (tai oikeastaan tunkkaisempi, sillä siellä ei ole yhtä suuria ikkunoita ja paljon vähemmän peilejä) kuin elokuvassa Shall we dance?, jossa Jennifer Lopez tutustuttaa Richard Geren tanssin saloihin (ja joka tuli muuten täällä jouluna telkkarista). Koulun vastaanotto on samalla baari, josta voi tauolla ostaa juotavaa ja käydä tupakalla (todellakin! wienin ja itävallan tupakointikäytäntö jaksaa hämmästyttää yhä uudelleen), sekä baari että tanssisali on sisustettu 60-luvulla sinä aikana, jolloin tunkkaiset värit oli in. ja tanssisalin katossa roikkui joulukoristeita (taisi olla niin elokuvassakin, ehkä se kuuluu joka tanssikoulun imagoon).

meille annettiin lupa mennä katsomaan edellisen ryhmän harjoituksia ennen tunnin alkua, koska ryhmä on jo "erittäin edistyneiden" ryhmä. erittäin edistyneitä oli vain muutama pari, jotka harjoittelivat cha chata. tai cha chan pölkkyversiota. itävaltalaiset on ainakin yhtä jäykkiä kuin suomalaiset, mutta että erittäin edistyneiden ryhmässäkään ei saada lanteita liikkeelle tunteista puhumattakaan...

meitä opettaa itse herra kopetzky, harmaantunut pieni Persoona isolla peellä, joka puhuu mielellään paljon. me koostumme pääosin keski-ikäisistä naisista, pari nuorempaa naista ja yksi mies tuovat vähän vaihtelua. hain heti turvaa toisesta suunnilleen ikäisestäni tytöstä.

yllättävää oli, kuinka paljon me istuttiin tanssitunnilla. me istuttiin, kun herra kopetzky näytti askeleita, me istuttiin, kunnes "erittäin edistyneiden" ryhmän miehet haki meitä tanssimaan, ja me istuttiin, jos miehet ei riittäny. mä en tykännyt istua, joten aina kun olisin joutunut jäämään sienäruusuksi hain toista naista tanssimaan. osaan kuulemma viedä hyvin.

vähemmän yllättävää oli, että eka tanssi oli valssi. sitten tanssittiin wienin valssia, jossa pää meni ihan pyörälle. lopuksi opeteltiin vielä muutama askel rumbaa, kun herra kopetzky oli saanut kertomuksensa new orleansista ja sen torakoista päätökseen. mulla oli tosi kivaa, vaikken vielä ihan hirveästi uutta oppinutkaan. vähän jäi harmittaan, että askeleiden ottamisesta (eli astutaanko päkiällä, kannalla vai koko jalalla) tai painonsiirrosta ei ollu mitään puhetta. ehkä ens kerralla sitten. musiikki oli myös vanhaa ja mun makuun hieman turhan discohenkistä. luulen, että herra kopetzky yrittää olla cool, mutta saksankielinen versio paloma blancasta ei vastaa mun käsitystäni sensuellista rumbasta sitten millään ja on aikas pirun kaukana nuorekkuudesta. tjeu. toisaalta musiikki vain lisäsi tunnin hauskuutta melkein hulvattomuuden rajalle.

kävi ilmi, että uusi tuttavuuteni asuu samalla suunnalla, joten tulimme yhtä matkaa bussilla kotiin.

maanantaina me mennään haraldin kanssa ilmaiselle lindy hopin koetunnille toiseen tanssikouluun. sain ylipuhuttua sen just ja just, ja nyt se sitten odottaa kauhulla maanantaita. mä puolestani olen aivan innoissani.

suomi, finland

after the last exam I came home, slept a couple of hours and traveled to finland. my holiday didn't start very well: I had taken some films with me for entertainment at the airport, but forgotten the headphones. the cheapest set cost 40 euros at the airport - quite an expensive mistake. upon my arrival the weather didn't give me any other choice but to wonder why I came in the first place. I missed my bus to tampere and took one to the railway station in tikkurila. it was snowing horizontally and the wind was ice cold. in vienna it felt like a good idea to take my trolley with me, but in finland I really missed my backpack.


I had a great time in finland. the first five days I spent in tampere, meeting family and friends (and shopping), the last two in helsinki. the time passed really fast...

this is tampere:

january

.. is over and I'm very happy about it. it was a hard month because of the exams, but I survived. here are some pictures of a happier event, boku-ball.

miet.
me.

susanne and miet.
hofburg.